Hyvää lähestyvää Halloweenia :D

Piirsin ton nopeesti töherryksenä :3 Mulle itselleni ei oo tapahtunu mitään raportoitotavaa, eikä mitään semmost. Eilen oli uskonnon koe, tänään saksan, ja huomen on fyken, eli hyvin menee XD Jännä, kun yks Nea on tosi ärsyttävää sorttai ja sit se vaan kyselee koska voin olla sen kaa, ja sit kun lähin luottelee sille niitä päivii, joina en voi olla, niin sit se oli vaan ''ei kiinnosta'' -.- Mikäköhän ongelma silläkin on? Ja sit vielä ihmiset väittää, että mulla olis ongelmii, vaikka on ihmisii, joilla on vielä enemmän niitä...

Joo, mul taitaa olla parhaimmat jutut aina sillon, kun mä oon vihanen :9 Taidan vaan laittaa mun töhertämiä kuvii tohon, kun ei oo mitään kirjotettavaakaan :p No en laitakkaan :3 Olen ilkeä.

Mä säädän aina mun web-kameralla. Voin laittaa muutamia kuvia tänne XD

Toi keksi oli hyvää :D

No mut siinä oli muutama, enkä enempää tällä kertaa jaksa laittaa :9 Ja ainiin, tänään pari mun frendii yritti saada mut takas bändikerhoon, niin sit mä lopulta suostuin menee niille henkiseks tueks, mut sit selviskin, et se oli peruttu sillä kertaa X9 Jännää oli. Ja sit tietenkin satu kaatamalla, kun mun piti kävellä kotiin. Enkä tietenkään ollu märkä tai mitään :D Mikäs täs on nyt arvuuttelemassa onko ukkonen vai ei, ja lenttistä ootellessa. En millään tahtois mennä siine :(

Lauantaina laivalle ja sit syysloma menee mummulla ja vaarilla :9

Kipua

Kannan tuskallisia muistoja päivästä päivään harteillani,
taakkaa ei kevennä yhtään uudet kivut, eikä epäilykset.
Tunteiden patoutuminen käy hitaasti, mutta kivuliaasti.
Kivun määrää lisää, kun ne lopulta huuhtaisee ylitsesi tunteiden ryöppynä.
Se on vuosien tulosta, mutta mitä niistä ollaan opittu?
Ei mitään.
Vaikka se sattuu, yrität luottaa ihmisiin, vaikka tulet tietämään sen,
etteivät he lopulta enään huomaa, eivätkä he enään edes näe sinua.
Tunne, kun huomaat että sinusta ei pidetä, ja jäät yksin kaikkia muita vastaan.
Kovetut ja vannot, ettet luota enään kehenkään, mutta sitten kun luottaa.
Kiitos maksetaan kylmällä kädellä takaisin.
Puukot sydämmen joka kolkassa, vain pieni pala jäljellä..
Sitä lupaat suojella hengellä, sillä ei ole enään mitään minkätakia elää.
Kun kaikki maailma on riistäny kylmästi pois, eikä niitä enään saa takaisin.
Kun on liian ujo tutustuakseen uusiin ihmisiin, kun on tottunut vain kipuun.
Lopputulos on se, että jäät yksin, ja ajatukset siitä, että se on sinun kohtalosi,
eikä kohtaloa voi vastustaa.
Pikku hiljaa katoaa, kuin jälkiä jättämättä.
Jäänyt omaan maailmaansa, siellä ei satu.
Kipua peläten pakenee, juosten eteenpäin uskaltamatta pysähtyä,
muut jäävät jälkeen, eikä ole aikaa odottaa näitä.
Yksinäisyys on myrkkyä, joka pakotetaan alas kurkusta.
Kun siihen tottuu, on jo liian myöhäistä päästä pois.


Sanana niin pieni, mutta tunteena niin suuri.

Kaveri muistutti XD

En ees muistanu enään, että mulla on oma blogin täällä XD Ja viimeks, kun mä kirjotin en ollu vielä ehtiny kirjautuu tonne faceen... :3 Mut nopeesti tapahtumat siltä ajalta, kun viimeks kirjottelin tänne...
Hei helvetti, luin äsken sen mitä mä viimeks kirjottelin ja pakko myöntää, että oikeesti alko tulee jo kyyneleet silmiin sitä lukiessa...

No, mut takasin aiheeseen, menin perheeni ja Idan kanssa matkustamaan ympäri Suomea. Ja, ja, ja... Sit mä säädin. Istuin koneel dataamas. Liityis Transformiceen, joka on tosi hyvä paikka. Pitää hakee juusto ja koloutua :D Sain siellä just Hard Moden ja mun hiirun nimi on Vieru :3

Ja sit sain ystäväkseni mun ihastuksen X3 ...mutta järkevänä tietenkin, menin haukkumaan sen ihan lyttyyn suutuspäissäni D: Ja nyt mua ihan sairaasti ottaa päähän ja kaikkee... Ja sit se anto mulle anteeks (onneks!) ja nyt musta tuntuu tosi väärältä jo se että juttelen sille, kun en mä olis ansainnu saada anteeks :( Siinä tuli oikea koodivirhe... Ja nyt ärsyttää, kun en oikein keksi mitään aiheita mistä jutella, ja tuntuu ihan siltä, kun se olis mulle yhä vihanen, kun enään se ei ees yritä pitää meijän keskustelua yllä jne. ;( Sit se on muuttamas kauas pois täältä, eikä mulla oo oikein ystävii enää sen jälkee.. Ja sit mä kävin juttelemas tuolla perheneuvolas, kun oon jo kyllästyny suuttumaan näin helposti kaikesta, kun mä kannan yhä harteillani sitä huolta, entäs jos se ei haluukkaan puhuu mulle, mutta se anto mulle anteeks vaan periaatteen vuoksi?? D; Viime lauantaina 8.10.-11 näin kolme tähdenlentoa ja kaikki mun toiveet liitty vaan siihen... Ja yksikin toive jäi toivomatta :s

Alotin sulkkiksen, lenttiksen rinnalle ja sain just lapun, että pääsisin kilparyhmään :3 Oon saanu sulkkiksest uusii kavereita, ja lempinimen, joka on... *rumpujen pärinää* Pöpi XD Elina, sai Alienin ja Jenni sai Jepun X) Iiris ei suostunu ottaa mitään lempinimee X( Oikeestaan mä tunnen eläväni vasta harkoissa, kuin koulussa en olisi olemassakaan, mutta taas harkoissa oon.. Se on tosi jännä tunne..

Kun nythän on ajankohtaisena se Kreikka-tukipaketti juttu, eikö vain?? Oon sitä mieltä, että meijän ei pitäis lähettää sinne tukipaketteja, vaan Tukiaisia. Ne vois ostaa niistä kalleimmista kaupoista kaikkee kallista ja sit ne tukis Kreikkaa niiden omilla rahoilla XD No, mut eduskunta ei osaa asioitaan, kun siellä on tyyppejä jotka on tyyliin joitain kolmekymppisiä ja sitten erottuaan ne saa koko loppu elämänsä ihan törkeet eläkkeet. Ja ketkä ne maksaa? No tietenkin me, tavalliset kansalaiset! Ne elää herroiks siellä eduskunnassa, kun me täällä raadetaan elantomme eteen, kun ne on kuin siat siellä ja nuolee muiden perseitä saadakseen vaan enemmän rahaa ja valtaa -.- Ja kehtaa vielä väittää, että tekee niitä juttuja vain kansalaisten hyväks, mut jos ne oikeesti niin tekis, ne ottais loparit ja kaikki menis tärkeet päätykset tehtäis kansanäänestyksellä. Tää aää nyt riittää tältä erää, koska mä oon kohta niin äreenä, ettei kellään tuu olee enään tän päivän aikana hauskaa...

Suunnittelin jo yöllä, että kirjoittaisin :))

Eli siis otsikko kertoo jo aika paljon :DD En meinannu saada ollenkaan unenpäästä kiinni. Tässä nyt tällä hetkellä laulelen ja kuuntelen musiikkia :D Mua vaan yöllä alkoi epäilyttää, että olisko sittenkin pitänyt mennä yhelle leirille, kun en oo varma olisko sinne tullu se jätkä, enkä oo varma että asunko enään ensi vuonna täällä. Yöllä ehdin jo ajattelemaan menneisyyttä ja suunnitella tulevaa, tai no enemmänkin haaveilla siitä. Kylmät väreet kyllä hiipi mun selkäpiitä niitä ajatellessa. En oikein enään muista ajatuksiani, vain sen että vannoin kirjoittavani osan niistä tänne.

Tulevasta sen verran haaveilin, siitä kun mulla on face, mut sitten se tosin perustu ensi lukuvuoteen, mahdollisesti entisessä luokassani... Sitten melkein itkin sitä, kun mietin minkälaista olisi olla kuuluisa. Ajattelin jotakin tällei...
''Minkälaistahan olisi olla joku toinen kuin haamu? Olisiko se onnellisempaa elämää, mutta onhan haamuna olossa omat hyvätkin puolensa, mutta niitä on vähän. Haamuna kukaan ei huomaa, ei näe sinua. Olet pelkkää ilmaa. Kukaan ei tosin huomaa virheitäsi, mutta ei voi edes odottaa, että joku voisi edes harkita sinulle soittamista. Koko elämä tulee olemaan yksin oloa. Taas jos näytät yhtäkään heikkouden merkkiä sinua tullaan kiusaamaan, eli alat saamaan negatiivistä huomiota. Niin kävi luokkalaiselleni pojalle, joka yritti päästä sen rengin sisälle, ja taisi loppujen lopuksi päästäkkin. Minä taas pysyn kaukana tuosta ringistä, se vain satuttaa enkä kestä enään melkein yhtään henkistä kipua. Seitsemän vuotta teki tehtävänsä. Olen ottanut selvää erillaisista masennuksista ja päädyin siihen tulokseen, että olen lievästi masentunut. Minulla ei riitä pokkaa edes alkaa viiltelemään, sillä se tuottaisi myös kipua. Minulla ei ole edes pokkaa harkita tosissani itsaria, välillä on semmoinen tunne, etten enään haluaisi elää, mutta ei minusta varmaan koskaan olisi tekemään itsemurhaa, saati sitten satuttamaan toista fyysisesti, vain henkisesti. Niin kuin minuakin on seitsemän vuoden aikana monesti niin satutettu. Se ei unohdu ajankaan kanssa, se tulee painajaisiini. Jos joku näkisi minut koulussa, hän näkisi pelkän kuoren, roolin mikä on alkanut elämään omaa elämäänsä. En tiedä mitä minusta puhutaan, vai puhutaanko ollenkaan. Yritän varmaan roolini avulla tulla jotenkin kuuluisaksi. Tunnen itseni kaveriporukkani pääksi, sillä sanani on varmaan laki. En tiedä. Minulla ei ole halua keskittyä kouluun, sillä minulle se on yksi ja sama. Numeroni ovat laskeneet näiden vuosien aikana, kun olen ollut koulussa. Mikään ei onnista opiskelemaan. Varsinkin kun ärsyttää, että englanti on niin helvetin vaikeaa! Kukaan ei näe minua, kukaan ei tunne. En edes minä. En tiedä kuka olen.'' En varmaan nukahtanut ennen kolmea aamuyöllä...

''Kun kaikissa tarinoissa, elokuvissa, sarjoissa puhutaan kohtalosta, aina se kohtalo on tehdä jotain suurta, olla suurta. Onko sitten kellään tavallisella ihmisellä ollenkaan kohtaloa? Vai onko se niin tylsä ettei siitä voida mainita, koska se ei ole hienoa, ja koska ihmiset ovat tavallisia??? En tiedä miksi haluan uskoa yliluonnolliseen, mutta minun mielestäni on tylsää ajatella maailmaa, missä ei ole mitään yli luonnollista. Se vaikuttaa niin tylsältä, jos ei ole mitään. Olen varmaan lukenut liikaa fantasiaa, mutta en halua olla tavallinen, haluan olla erottuva yksilö. Eli toisin sanoen haluan olla kuuluisa, ainakin jotenkin tunnettu. En halua elää koko elämääni haamuna. Sen takia varmaan teen kavereitteni kanssa elokuvaa, jossa haluan näytellä, sen takia haluan varmaan että se menisi edes YouTubeen, koska haluan ihmisten arvostelevan minua, haluan tietää virheeni ja voimakkuuteni. Varmaan eniten haluan positiivista palautetta.'' Ajattelin eilen ennenkuin nukahdin. Tässä tais tulla melkein mun koko elämän tarina, eipä juuri mitään valonpilkahdusta. Voin myöntää, että olen kateellinen kun näen porukassa olevien minun ikäisten nauravan toisiensa vitseilleen, sillä en ole koskaan ollut kovin suuressa porukassa. En ole kaunis, että pääsisin semmoisiin piireihin, enkä poika, jonka tarvitsisi olla vain tarpeeksi kova päästäkseen siihen porukkaan. Mutta tätä tämä elämä on. Sen voin myöntää. Voisin tehdä mitä vain, jos voisin olla edes yhden päivän kuuluisa ja suosittu. En tiedä mitä enään kirjoittaa.

Ukkosti :DDD

Täällä mummolla ja vaarilla ukkosti äsken :3 Se oli hauskaa siihen mennessä, kun pelästyin ja sanoin; ''Voi helvetti'' niin sit vaan vaari siinä vieressä alko valittaa, että 'helvetti' ei ole sivistynyt sana, kun ite melkein koko ajan hokee 'paska' O,o Varmaan mua ei oo ees tarkotettu ymmärtämään sitä, mutta ihan sama.
Mä teen parin ystäväni kanssa elokuvaa, tosin kässärikin on vielä tekovaiheessa, mut varmaan se olis jo valmis jos mä tekisin sitä, mut se on mun kaverilla, jolla on 'enemmän aikaa', vaikka se lähtee leirille nyt ens viikoks. Jos olisin tiennyt siitä ennen kuin käskin sen tekeen, niin olisin tehnyt ite :3 Joo tiiän miten vaikeeta kässäreitä on tehdä, mut meijän luokkalaiset teki semmosen kahessa tunnissa ja annoin jo muutama päivä sitten sen hänen tehtäväkseen...

Mistäköhän huomaa, että mulla on tylsää tai jotain??? :DDD Haluun vaan kirjoittaa mahdollisimman pitkästi. Saan vihdoinkin facen, mut onhan sitä jo ootettu. Tyhmä, kun siellä on ikäraja ja näin myönnän, että olen puolivuotta nuorempi kuin sen ikäraja on, mut sain äitiltäni luvan tehdä sinne tilin :DDD Kuolen tylsyyteen... Aion tänään katsoa Poliisiopisto kakkosen :))) Ne on ihan parhaita :3 Oon jo lopettanu melkein kokonaan ropettamisen, kun kaikki on nykyään siellä paikas, mis oon ropettanu pelkkiä kimppakämppiä, kidnappaus, mies♥mies, tai nainen♥nainen. Mikään ei oo enään tarpeeks laadukasta, että ne olis ropettamisen arvoisia.

Tyhmää, kun koskaan sateella ei tuu oltuu ulkona, kun oon aina ajatellu mennä jonnekkin metsäaukiolle sateella, mutta ei tuu koskaan lähdettyä. Ja hei, täs tuli mieleen että mun jalka on jo melkein kunnossa. 'Aika parantaa haavat', eli se paranee ajan kanssa. Mikään ei voi sitten enään estää, mua kun se on parantunut :)) En malta odottaa, että pääsen kotiin, ja kotiin lähtö täältä on tosin vasta kahden yön päästä :(( Päivän päästä... *Sniifh...* Siinä ajassa ehtii käydä vaikka mitä ikävää, kun vaari on paikalla. Ärsyttää aina, kun me riehutaan niin, se aina repäsee mun korviksista D:< Ihan tyhmää, sit kun se aina alottaa!!! Ja väittää ettei muka satu, tai se kun mä käsken lopettaa ''en mä oo ehtiny vielä alkaakkaan''. Nyt voin sanoo, että toivon että se makais jo haudassaan. Kyllä olen ilkeä, mutta olen niin kyllästynyt siihen sen paskamaisuuteen!

En oo taas vähään aikaan kirjotellu :D

Joo en oo nyt kirjottanut vähään aikaan mitään :) En ees muistanut, että omistan oman bloginkin, ennenkuin yksi ihana ystäväni minua siitä muistutti. No, joo nyt on tapahtunut melkein kaikkea. Jalkani on vieläkin hajalla, kolmen kuukauden jälkeenkin o.O (Kaaduin kolme kuukautta sitten) Sit yks ihana kutonen potkas mua selkään, koska en hypänny keinusta, vaikka se käski -.- En tajuu niitä, mutten oo varmaankaan ainoa. Sit äitienpäivänä oli kiva, kun mummi puhu kolmeen kertaan siitä, että mä olin vahingossa tehty, enkä tarkotuksella niin kuin isosiskoni. Oli se kiva, kun mua oikein muistutetiin siitä. Sitten isi arvosteli mun luontaista käyttäytymistä, niin kuin aina äiti ja isi tekee. Se on liian turhauttavaa. No, joo mut lähden ensi sunnuntaina (15.5.-11) Kreikkaan :3 Pääsen kattomaan miten ne on käyttänyt meijän apurahaston jne. Sit menin eilen ostamaan isäni kanssa itselleni IPodin. En vaan osaa käyttää sitä vieläkään D: No, mut siinä on outoo, kun se heittää musankin pois, kun sen näyttö menee pimeeks. Tai se heittää ittensä pois päältä tai jotain... Mun kaveri, (nyt vaikka taas lempinimellä Ansku) on taas kipeeäni, tai jotain. Se oli viimeviikollakin O.o Nyt se on taas. Taidan lähettää sille viestin ja kysyä miks se ei tuu kouluun.

Mul on kamalat paineet, kun koulu on seiskan tasoa. Pitäis panostaakkin, mutta mä en oo niitä ihmisiä, joiden elämä on koulu. Tyyliin Oona (kutoselt) tuli valittaa et mä olisin kiusannut Anskua, kun totesin sen olevan kipee, koska se koko ajan kanto mukanaan nenäliinoja ja piti paksua hupparia päällään, kun oli 25 astetta. Sit se sano, ettei huonolla käsialalla pidä kerskua, vaikka mä vaan kerroin, että mulla on huono käsiala. En aina ees ymmärrä mitä siinä lukee, kun mulla on niin huono käsiala. Tänään olitekstiiliä ja nyt on se valinta edessä, että kumman valitsen; Teknisen, vaiko Tekstiilin??? Helppo kysymys, tekstiili tietysti. Haluun tehdä vanhempana pukuja, kun siitä saa rahaa X3 Pakko myöntää, että mun isosiskolla on aika hyvä musiikkimaku, kun kuuntelen sen kappaleita, kun ne siirty mun IPodiin, ne mistä se diggaa. Mut on yks kappale, mitä mä en tuu kuunteleen. Oliks se joku, Fuck You tai jotain??? Enpä tiedä, mutta ihan sama XD Oon alkanut digata kompakysymyksistä. Tein ropen, mutta kukaan ei tuu siihen :< Miks koskaan mun ropet ei menesty??? :S Ei ne mun mielest mitään huonojakaan oo (kyllä olen itserakas).

Hyvä, ettei eilen mun rahat loppunu kesken, kun olin hesas :D Meinasin ostaa 50 euroo maksavat shortsit, mut sitten sain taivuteltuu äidin ostamalla, sanomalla vaan; ''Nyt jää surettamaan''. Sit oli hauskinta, että isi osti mulle oikeestaan kaikista kalleimman IPodin, enkä joutunut ees yhtään taivuttelemaan. Se ei ees kysyny haluunko mä sen, se vaan sano et' mun pitää valita väri, sillä me oteaan se :D I Love My pParents. Ne päästää mut vielä mummun ja vaarin kaa Kreikkaan ja kaikkee :) En tosin keksi yhtään enempää kirjoitettavaa...

Lenttiksen alkua odotellessa...

Ootan, että lenttis alkais. Tänään sai mennä pyjamas kouluun ja huomenna saa pukeutua satuhahmoks, keskiviikkona onkin nurinkurin päivä. Torstain ja perjantain teemoja ei olla vielä paljastettu D: Toivottavasti ne ei oo mitään hankalia, sillä mä en ainakaan saa hankittua keskiviikkona mitään pukuja, sillä mulla on silloin se hemmetin kuvataidekoulu. Kuitenkin pukeudun huomenna Veijarikissaks :3 Toivottavasti ihmiset pitää mun asusta, joka on lainattu siskolta X3 Mä tykkään mun vanhimmasta siskosta, kun mä saan siltä kaikkee :D Niinkuin saan Deaht Note-vihon, kun hän löytää sen ensin. Sain lainata hänen Veijarikissa-pukuaan jne. I like she. Olen kiitollinen hänelle kaikesta mitä hän on hyväkseni tehnyt :D Toivoisin, että olisi jo huominen, mutta mulla on silloin ihanan pitkä päivä. 8-15, eli kahdeksasta - kolmeen D: Seitsemän tunnin koulupäivä ja mun siskolla joka on lukios, silläkin on lyhyemmät päivät kun mulla kaikenkaikkiaan.

Tylsää on, vaikka tekiskin mieli kutsuu meille yksi tyyppi...

Joo, mun yksi ihuna ystäväni oli eilen täällä. Meillä oli tosisupermega hauskaa :D Keksittiin tehdä yhteinen tarina, kun me puhuttiin koko päivä kirjoilijoiden vihreistä ja niiden kirjojen plussapuolista. Tekis mieli soittaa taas sille yhelle tyypille, että se tulis meille D: Mut voin lyödä melkein päästäni vetoa, että se on taas isällään. En tiiä, mut näin siitä taas unta, eli Jonttu oli mun unessa, taas :S Jotenkin musta kans tuntuu, että mä pidän siitä vähän enemmän kuin ystävänä, mut en uskalla myöntää sitä kellekkään muullekuin itselleni, tai en välttämättä edes itselleni :(

Sry, en ehtinyt kirjoittaa eilen, joten kirjoitan kahen päivän eestä...

Juup, koulus oli aika ikävää eilen... Uskonnon tunnilla, nimenhuudos koko luokka huus mun kohalla, etten olis ollu koulus, vaik' olin :S Eli on se tosi gliffaa tietää, että on muiden silmissä pelkkä eloton aave, sit kun kaiken kukkuraks lähes kaikki meijän luokkalaiset oli tullu käytävällä kyselee multa ennen ussan tunnin alkuu, et mihin uskon, et oonko pirun palvoja, jne... Sit kun vastasin vaan, että uskon asioihin jotka ovat tosia, niin Antti alko vaan kyselee tyyliin multa uskonko asioihin joita voi koskettaa, vaikka olin just sanonut niin...
''Veera uskoo patrikikkeliin!'' se vaan huus siel käytäväl, ja kaikki mun luokkalaiset repes. Jos olisin vaan voinut olisin lähtenyt pois koulust, ja muuttaisin jos saisin siihen mahiksen. Tulin joka tapaukses parkuen kotiin :< Ja sit mulla oli koko eilisen päivän pinna kireellä, varsinkin kun mun piti kattoo yhtä leffaa mummun ja vaarin kaa... Nii ne vaan sano vilpittömästi, että meillä on koko päivä aikaa, ja mä tyyliin huusin niille; ''No ei vaan mulla oo, kun mulla on ne hemmetin lenttistreenit, koittakaan nyt muistaa!''. Olin epäkohtelis, mutta toi kiusaaminen sattuu nykyään ihan sikana, kun tunnen muutenkin itteni yksinäiseks, sekä heikoks. Ja muutenkin ihmiset romutti mun itseluottamuksen jo tarhassa ;(
Myöhemmin, noin kuuden aikoihin lähin isäni kanssa lenttistreeneihin. Mä olin just ennen koneella ja mun piti kattoo kuinka moni osallistuu treeneihin, mutta en sit ehtinyt, kun piti jo nostaa kytkintä. No sit me mentiin sinne, ja ehdittiin sinne minuutti aikataululla, mutta siel ei ollu ketään. No me sit me ootettiin seittemään ennenkuin lähdettiin takas kotiin. Ja sitten kotona mä kävin kattomassa sen meijän kotisivun, kun ihmetytti mis kaikki on. Nii sit siellä vaan luki, että; ''Treenit on peruttu, kun on melko vähän osallistujia''. Ja mä olin ainoa, joka osallistu siihen XD

Eilisest tähän päivään, heräsin kymmenen aikoihin, joka on harvinaista. Kirjottelen nyt tätä blogia, tästä on tullu vähänkuin mun päivis, mutten kyllä kerro tänne ihan samoja asioita, kuin päiväkirjaani... Paitsi, että mä jaksan kirjoittaa tähän enemmän kuin käsin päiväkirjaani, mutta voin yhä sanoa, että mä en kyllä mee enään kouluun ihan vapaaehtoisesti, vaan se on pakkopullaa. Tekis mieli nytkin itkeä, mutta en voi, sillä mun olis mentävä ulos, eikä sielläkään olis paikkaa jossa saisin olla rauhassa... Tekis mieli soittaa taas mun yhdelle hyvälle ystävälle, mutten saisi edes häntä kiinni, sillä hän on varmasti jo isällään. Kuuntelen nytkin yhtä kappaletta, joka on liian suloinen ollakseen koskaan totta, mutta sen alku kuullostaa aina pelottavan tutulta. Ja olin aivan varma, että se olis ollu 'Kolmesta muskettikoirasta', muttei ollu, vaikka olin 98% varma O.o Tai sit oon vaan kuullu sen alun joskus YouTubes, kun kuuntelen sieltä suurimmaks osaks musiikkia, tai kännykästä, kun mullakin on siellä ihan kivasti musiikkia :D

Tylsää on...

Oottelen, että kello tulisi edes viisi ennen kuin ajattelin pyytää yhtä ihanaa ihmistä tulemaan meille :D En vaan keksi mitä tekisin sen kaa sit, kun se tulis meille, varmaan ehdotan, että katotaan jotain leffaa, tai sit alan puhumaan vaan kirjoista jotain XD Kidutuskammiossa (koulussa) oli harvinaisen kivaa, kun yks Riku vaan alko selittää jotain, että; ''Oikea on perjaatteessa väärin, ja väärin oikein'' XD Siitä pitäis tulla jonkun salaliittoteorioiden kehittelijä. Sit se nosti kamalan haloon, kun piirsin vaan narkkarin, jonka meikit oli levinny XD  Sit Arska (mistäköhän mä tonkin lempinimen repäsin???) vaan kyseli oonks mä gootti, vaik' mistä mä sitä muka tietäisin, tyhmä kun oon??? Joo, mut oli hauska matikan tunti, sekä muutenkin päivä oli hauska, jos ei lasketa sitä, että oli tylsää tekstiilin tunneilla. En kyllä keksi enempää kirjoteltavaa, paitsi sen, että Miisan (kyllä olen ilkeä ja nimitän tuota henkilöä samalla nimikkeellä  kuin muut, mutta nyt en halua vain paljastaa oikeita nimiä...) päähän juuttu Ellun takki XD Revettiin Annun kanssa kunnolla silloin ja naurettiin vielä välkälläkin.

Tää taitaa olla pakollinen, tai jotain :D

Kyllä, myönnän sen. Olen aivan pihalla siitä miksi edes tein tänne blogin (tai jonkun, minkälien). Taisin tajuta vaan sen, että tää on vähän kuin päiväkirja, jonka vaan näkee lähes kaikki maailman ihmiset(?). :D Mulla on hauskaa tätä kirjoitellessa, sillä joudun miettimään koko ajan mitä kirjoistan, sen myönnän. Monet on varmaan kirjotellu minkälainen on, mutta mie en jaksa >.< Olen laiska XD Tiesitkö, että musiikki on parasta huumetta??? Miulla on yks mun ja mun bestan tekemä hahmo, joka on narkkari XD Se on ihan kiva tyyppi, jos koko olemusta ei lasketa mukaan. Mä tein siitä narkkarin, kun mun sisko kerran esitti semmosta ja sit piirsin siitä hahmosta kerran aivan narkkarin näkösen X)