Hyvää lähestyvää Halloweenia :D

Piirsin ton nopeesti töherryksenä :3 Mulle itselleni ei oo tapahtunu mitään raportoitotavaa, eikä mitään semmost. Eilen oli uskonnon koe, tänään saksan, ja huomen on fyken, eli hyvin menee XD Jännä, kun yks Nea on tosi ärsyttävää sorttai ja sit se vaan kyselee koska voin olla sen kaa, ja sit kun lähin luottelee sille niitä päivii, joina en voi olla, niin sit se oli vaan ''ei kiinnosta'' -.- Mikäköhän ongelma silläkin on? Ja sit vielä ihmiset väittää, että mulla olis ongelmii, vaikka on ihmisii, joilla on vielä enemmän niitä...

Joo, mul taitaa olla parhaimmat jutut aina sillon, kun mä oon vihanen :9 Taidan vaan laittaa mun töhertämiä kuvii tohon, kun ei oo mitään kirjotettavaakaan :p No en laitakkaan :3 Olen ilkeä.

Mä säädän aina mun web-kameralla. Voin laittaa muutamia kuvia tänne XD

Toi keksi oli hyvää :D

No mut siinä oli muutama, enkä enempää tällä kertaa jaksa laittaa :9 Ja ainiin, tänään pari mun frendii yritti saada mut takas bändikerhoon, niin sit mä lopulta suostuin menee niille henkiseks tueks, mut sit selviskin, et se oli peruttu sillä kertaa X9 Jännää oli. Ja sit tietenkin satu kaatamalla, kun mun piti kävellä kotiin. Enkä tietenkään ollu märkä tai mitään :D Mikäs täs on nyt arvuuttelemassa onko ukkonen vai ei, ja lenttistä ootellessa. En millään tahtois mennä siine :(

Lauantaina laivalle ja sit syysloma menee mummulla ja vaarilla :9

Kipua

Kannan tuskallisia muistoja päivästä päivään harteillani,
taakkaa ei kevennä yhtään uudet kivut, eikä epäilykset.
Tunteiden patoutuminen käy hitaasti, mutta kivuliaasti.
Kivun määrää lisää, kun ne lopulta huuhtaisee ylitsesi tunteiden ryöppynä.
Se on vuosien tulosta, mutta mitä niistä ollaan opittu?
Ei mitään.
Vaikka se sattuu, yrität luottaa ihmisiin, vaikka tulet tietämään sen,
etteivät he lopulta enään huomaa, eivätkä he enään edes näe sinua.
Tunne, kun huomaat että sinusta ei pidetä, ja jäät yksin kaikkia muita vastaan.
Kovetut ja vannot, ettet luota enään kehenkään, mutta sitten kun luottaa.
Kiitos maksetaan kylmällä kädellä takaisin.
Puukot sydämmen joka kolkassa, vain pieni pala jäljellä..
Sitä lupaat suojella hengellä, sillä ei ole enään mitään minkätakia elää.
Kun kaikki maailma on riistäny kylmästi pois, eikä niitä enään saa takaisin.
Kun on liian ujo tutustuakseen uusiin ihmisiin, kun on tottunut vain kipuun.
Lopputulos on se, että jäät yksin, ja ajatukset siitä, että se on sinun kohtalosi,
eikä kohtaloa voi vastustaa.
Pikku hiljaa katoaa, kuin jälkiä jättämättä.
Jäänyt omaan maailmaansa, siellä ei satu.
Kipua peläten pakenee, juosten eteenpäin uskaltamatta pysähtyä,
muut jäävät jälkeen, eikä ole aikaa odottaa näitä.
Yksinäisyys on myrkkyä, joka pakotetaan alas kurkusta.
Kun siihen tottuu, on jo liian myöhäistä päästä pois.


Sanana niin pieni, mutta tunteena niin suuri.

Kaveri muistutti XD

En ees muistanu enään, että mulla on oma blogin täällä XD Ja viimeks, kun mä kirjotin en ollu vielä ehtiny kirjautuu tonne faceen... :3 Mut nopeesti tapahtumat siltä ajalta, kun viimeks kirjottelin tänne...
Hei helvetti, luin äsken sen mitä mä viimeks kirjottelin ja pakko myöntää, että oikeesti alko tulee jo kyyneleet silmiin sitä lukiessa...

No, mut takasin aiheeseen, menin perheeni ja Idan kanssa matkustamaan ympäri Suomea. Ja, ja, ja... Sit mä säädin. Istuin koneel dataamas. Liityis Transformiceen, joka on tosi hyvä paikka. Pitää hakee juusto ja koloutua :D Sain siellä just Hard Moden ja mun hiirun nimi on Vieru :3

Ja sit sain ystäväkseni mun ihastuksen X3 ...mutta järkevänä tietenkin, menin haukkumaan sen ihan lyttyyn suutuspäissäni D: Ja nyt mua ihan sairaasti ottaa päähän ja kaikkee... Ja sit se anto mulle anteeks (onneks!) ja nyt musta tuntuu tosi väärältä jo se että juttelen sille, kun en mä olis ansainnu saada anteeks :( Siinä tuli oikea koodivirhe... Ja nyt ärsyttää, kun en oikein keksi mitään aiheita mistä jutella, ja tuntuu ihan siltä, kun se olis mulle yhä vihanen, kun enään se ei ees yritä pitää meijän keskustelua yllä jne. ;( Sit se on muuttamas kauas pois täältä, eikä mulla oo oikein ystävii enää sen jälkee.. Ja sit mä kävin juttelemas tuolla perheneuvolas, kun oon jo kyllästyny suuttumaan näin helposti kaikesta, kun mä kannan yhä harteillani sitä huolta, entäs jos se ei haluukkaan puhuu mulle, mutta se anto mulle anteeks vaan periaatteen vuoksi?? D; Viime lauantaina 8.10.-11 näin kolme tähdenlentoa ja kaikki mun toiveet liitty vaan siihen... Ja yksikin toive jäi toivomatta :s

Alotin sulkkiksen, lenttiksen rinnalle ja sain just lapun, että pääsisin kilparyhmään :3 Oon saanu sulkkiksest uusii kavereita, ja lempinimen, joka on... *rumpujen pärinää* Pöpi XD Elina, sai Alienin ja Jenni sai Jepun X) Iiris ei suostunu ottaa mitään lempinimee X( Oikeestaan mä tunnen eläväni vasta harkoissa, kuin koulussa en olisi olemassakaan, mutta taas harkoissa oon.. Se on tosi jännä tunne..

Kun nythän on ajankohtaisena se Kreikka-tukipaketti juttu, eikö vain?? Oon sitä mieltä, että meijän ei pitäis lähettää sinne tukipaketteja, vaan Tukiaisia. Ne vois ostaa niistä kalleimmista kaupoista kaikkee kallista ja sit ne tukis Kreikkaa niiden omilla rahoilla XD No, mut eduskunta ei osaa asioitaan, kun siellä on tyyppejä jotka on tyyliin joitain kolmekymppisiä ja sitten erottuaan ne saa koko loppu elämänsä ihan törkeet eläkkeet. Ja ketkä ne maksaa? No tietenkin me, tavalliset kansalaiset! Ne elää herroiks siellä eduskunnassa, kun me täällä raadetaan elantomme eteen, kun ne on kuin siat siellä ja nuolee muiden perseitä saadakseen vaan enemmän rahaa ja valtaa -.- Ja kehtaa vielä väittää, että tekee niitä juttuja vain kansalaisten hyväks, mut jos ne oikeesti niin tekis, ne ottais loparit ja kaikki menis tärkeet päätykset tehtäis kansanäänestyksellä. Tää aää nyt riittää tältä erää, koska mä oon kohta niin äreenä, ettei kellään tuu olee enään tän päivän aikana hauskaa...