Laihuus

Monet ajattelee termin 'laihuus' todella erillailla. Jotkut ajattelee sen olevan sitä, että on balettitanssijan laiha, toiset taas ajattelee sen olevan niin et (naisella) maha on pienempi kuin rinnat, ja jotkut taas aattelee sen sillei et voi olla vähän enemmän ja silti voi olla laiha. Ja tässä herääkin kysymys siitä että kuka sitten määrittelee mikä on laiha? Onks se sitä et ei oo mahaa ollenkaan? Kukaan ei voi vastata tuohon kysymykseen, mutta silti maailmassa eri ihmiset on ottanu oikeudet arvostella toisia sillä tavoin, vaikka kysymys onkin vain mielipide asioista. Ja eri ohjelmilla kaikille yritetään tuputtaa just sitä et laiha on kaunista, ja niissä laihuus kuvataan balettitanssijan laihuutena, ellei sairaanloisenakin laihuutena. Ja sitä näkee eri ammatisseissakin, kuten; malleissa, laulajissa, tanssijoissa, lentoemännissä, urheilijoissa... Ja kaikkia nähdään melkeinpä mediassa arkipäiväkseen.

Mihin jäi se ''ole oma itsesi''? Aina täytyy noudattaa etikettiä, ohjeita, pysyä hiljaa, sallia vääryydet itseäkin kohtaan.. Ja vain sen takia, että jotkut ovat ottaneet valtuudet arvostella muita ulkonäön perusteella, ja jos se ei miellytä;

''Muutanpa tuon elämästä helvettiä''.

Tämän päivän mietteitä

Wuhuu...~ On jo aikaa kun viimeks kirjottelin...~ Totaa, nää on ollu hämmentävii päiviä, enkä todellakaan kerro kaikkee nyt niiii-iiin yksityiskohtaisesti kuin alkuperäis tarkoitus oli, nyt kun muistin että mun blogiahan lukee pari luokkalaistani... :9 Joo, että.. Sillä mennää, eikä meinata :DD Itse aiheeseen nyt vaihteeks;

Siis joo, käväisin eilen tuolla Otakuiden miitissä. Mahtava oli miitti, ainakin siihen saakka että juoduin lähteen ;__; (Ehdin olee siellä vaa tyylii kolmisen tuntia...) Tavalliseen tapaani cossasin siellä Edward Elriciä.

Ja tässä huono kuva siitä, parhaat kuvat on muilla ;_; Ja kuvahan on vanhaaaa~

Ja tässä sitten vähän uudempi~ Viimeisimmästä miitistä otettu (sain sen vasta näin jälkikäteen omiin käsiini)

Ja nyt Edu on virallisesti raiskattu, eli jos näette deviantartissa, tai muissa tämän tapaisissa kuvia kyseisestä Edwardista ja jostain hihhulista, joka on pukeutunu samallalailla kuin Robin (luulin kyseistä henkilöä ensin Robin-cossaajaksi xD) niin myönnän olen se Uke niissä xDD Ja että mulleppa saisi ilmoittaa niistä, sillä sitten voin mennä ''häpeissäni'' katsomaan niitä. *Oikeestihhan se oli ihan 'lyttömän hauskaa olla valokuvaraiskattavana *Olenouto.com* ja että tämmöstä...~ Älkää kertoko Robinille sitä♥* Ja hämääväähän oli se, että kuulemma Robinille tuli semmonen hieno Deja vú mun näkemisest ja sit olin tietysti menny ja nähny monii näkyjä mis oli tämä kyseinen henkilö :3 *Enkä ny uskalla enää jostain syystä ollenkaan avata sen kaa keskusteluu ._. *Tiedän olevani todella outo** Ja tässä uusintaa odotellessa, kun kuuleman mukaan sen pitäisi olla ennen Desuconia~ Ja syntyi maailman oudoin paritus; Edward Elric X Robin...

Ja se tunne kun tajuaa olevansa Uke ;___; Ja vielä nauttivansa siitä... Ja mä en tajuu miten saatoin kuvitella olevani Seme, vaikka tyylii annoin mitään tekemättä/sanomatta jätkän jonka nimeekään en muistanu suudella mua o_o Ja mikäs täs mietties et miten pirun tyhmä mäki oon... Jos mä oikein laskin se kyseinen henkilö suuteli mua kolmesti huulille, viidesti poskille, kerran otsalle ja se halas mua sen miljoonakaks kertaa... Ja sit se vielä piti loppu matkan kädestä kiinni. Puhun nyt Jordanian matkasta, jolla olin tuossa about kuukaus sitten...

Ja yleensähän aatellaan, että suuteleminen on hienoa ja ihanaa, mut mä en tyylii tuntenu mitään erikoista. Johtuukohan siitä, että se jäi vähän ykspuoliseks?? ._. Mutta joo olen niin sitä mieltä, että ulkomailta löytyy paremmin semejä kuin täältä koto Suomesta :I Kaikki jätkät tääl melkein on pelkkii Ukeja, semmosia hiirulaisia joita en voi kuvitella semeiksi... Ainakaan täällä ei olla yhtä rohkeita kuin muualla, ainakin arabimais ollaaan ihan älyttömän rohkeita. *Tiedän, että tällei Foreveralonenina mun on hyvä arvostella tollei ^  ^* 

Muttaaa... joo... Nyt katkes taas vaihteeks ajatuksenki juoksu... Mutta enempää en taidakkaan kertoa. Tai no sen verran että nyt vasta tyylii tajusin, että mun Ukeutenhan saattaa selittää se, että mä nautin kivusta. Emmä tiiä, sillo vaan tuntee että on elossa ._. Ja, ja, ja, ja... Onhan tää ukeus ihan kivaakin... Mutta joo, eli en saa tapahtuneita pois päästäni ja siksi en varmaan puhukkaan muusta moneen päivään, ja tuskin ees ajattelen muuta xD  Ei tokikaan ollu hnakalaa ees kesittyä saksan tunnilla piirtämiseen, kun ajatukset pyöri ihan muualla.. :3

By the way, mut siis nähdään desuconissa 100% varmuudel Edinä ainakin yhden päivän ajan ja siis täytyy kattoo ehtiikö mun kaks muuta pukuu valmistuu ennen sitä :DD Tekeillä on Hetaliasta Holy Roman Empire;

En tietenkään sitten omista kuvia :3

Ja Chrono Crusade;

Ja näitä koskee myös sama :3

Pitkästä aikaa

Joo... Taas on kulunu vähä aikaa siitä, kun viimeksi kirjottelin yhtikäs mitään. :9 Eipä täs oo oikeestaan mitään... Tulin kirjotteleen vaa jotain randomia tänne... Eli joo innostuin taas ropetuksesta *suprise* ja ropettelen taas. On tullut saatua pikkusen jo niinkuin kavereitakin sieltä. Ja sit tuli oltua tuolla Desucon Frosbite'ssa.

Ehkä jotkut näkikin mut? Joo, tos kuvas olin Al, mutta muuten olin siellä ihan Edward Elric, molempina päivinä. Hauskaa oli, mutta seura olisi voinut olla mukavampaakin ;9 Oli mahtavaa kuunnella molempina päivinä sitä valittamista, kun valittamisen aiheensa oli hän itse aiheuttanut. ^   ^ Mutta muuten oli hauskaa. Iltabileiden ohjelma oli hienoa. Varsin Choto!Chocolate'n esitys oli hieno. Dj'ien soittamista en jaksanut jäädä kuuntelemaan, varsinkaan kun se yks oli siinä vieressä koko ajan sillei ''Tylsää, lähetään! Keksi tekemistä!''... mitä siinä muka pysty tekemään, sit kun oli soittanu kyydin hakee, niin sit oltiinkin sillei, ei lähetäkkään-tyylil -.- Joo hauskaa oli, tosi...

Vitsi nää pelkät kasin aamut on ihania ^  ^ Mä oikein rakastan niitä -.- Varsinkin, kun niitten takia ollaan pakko syöttämäs mulle unipillereitä. Varsin ihanaa. En varmana tuu syömään, tarvitsin mä unta kuinka paljon tahansa. Ja sit vielä se ''vakavat masennuksen oireet''. On sen psykologin ihan omassa pääkopassa! En mä oo ollu masentunu sitten nelosen, ja sillon kun mua eniten sattu, niin ei mukamas ollu yhtikäs mitään, mut heti kun kipu on pois, on. mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa, jos saan kysyä?? Ja ainiin, sit saan vielä kuunnella valitusta koulussakin -.- Ja vielä semmoselta pissikseltä, joka haluaa, että kaikki jumaloi sitä, joten se tyyliin vaan huutaa kaikki juttunsa, että kaikki varmasti kuulee. Ja sit vielä haluaa että kaikki pitää siitä ja haluaa tietää sen jutut, mitä se tekee milloinkin, ja mitä ei. Ei siis vois vähempää kiinnostaa....

Taidan jättää toiseen kertaan, sen asian kertomisen mikä mun piti kertoo alkuperäsesti :9

Hyvää lähestyvää Halloweenia :D

Piirsin ton nopeesti töherryksenä :3 Mulle itselleni ei oo tapahtunu mitään raportoitotavaa, eikä mitään semmost. Eilen oli uskonnon koe, tänään saksan, ja huomen on fyken, eli hyvin menee XD Jännä, kun yks Nea on tosi ärsyttävää sorttai ja sit se vaan kyselee koska voin olla sen kaa, ja sit kun lähin luottelee sille niitä päivii, joina en voi olla, niin sit se oli vaan ''ei kiinnosta'' -.- Mikäköhän ongelma silläkin on? Ja sit vielä ihmiset väittää, että mulla olis ongelmii, vaikka on ihmisii, joilla on vielä enemmän niitä...

Joo, mul taitaa olla parhaimmat jutut aina sillon, kun mä oon vihanen :9 Taidan vaan laittaa mun töhertämiä kuvii tohon, kun ei oo mitään kirjotettavaakaan :p No en laitakkaan :3 Olen ilkeä.

Mä säädän aina mun web-kameralla. Voin laittaa muutamia kuvia tänne XD

Toi keksi oli hyvää :D

No mut siinä oli muutama, enkä enempää tällä kertaa jaksa laittaa :9 Ja ainiin, tänään pari mun frendii yritti saada mut takas bändikerhoon, niin sit mä lopulta suostuin menee niille henkiseks tueks, mut sit selviskin, et se oli peruttu sillä kertaa X9 Jännää oli. Ja sit tietenkin satu kaatamalla, kun mun piti kävellä kotiin. Enkä tietenkään ollu märkä tai mitään :D Mikäs täs on nyt arvuuttelemassa onko ukkonen vai ei, ja lenttistä ootellessa. En millään tahtois mennä siine :(

Lauantaina laivalle ja sit syysloma menee mummulla ja vaarilla :9

Kipua

Kannan tuskallisia muistoja päivästä päivään harteillani,
taakkaa ei kevennä yhtään uudet kivut, eikä epäilykset.
Tunteiden patoutuminen käy hitaasti, mutta kivuliaasti.
Kivun määrää lisää, kun ne lopulta huuhtaisee ylitsesi tunteiden ryöppynä.
Se on vuosien tulosta, mutta mitä niistä ollaan opittu?
Ei mitään.
Vaikka se sattuu, yrität luottaa ihmisiin, vaikka tulet tietämään sen,
etteivät he lopulta enään huomaa, eivätkä he enään edes näe sinua.
Tunne, kun huomaat että sinusta ei pidetä, ja jäät yksin kaikkia muita vastaan.
Kovetut ja vannot, ettet luota enään kehenkään, mutta sitten kun luottaa.
Kiitos maksetaan kylmällä kädellä takaisin.
Puukot sydämmen joka kolkassa, vain pieni pala jäljellä..
Sitä lupaat suojella hengellä, sillä ei ole enään mitään minkätakia elää.
Kun kaikki maailma on riistäny kylmästi pois, eikä niitä enään saa takaisin.
Kun on liian ujo tutustuakseen uusiin ihmisiin, kun on tottunut vain kipuun.
Lopputulos on se, että jäät yksin, ja ajatukset siitä, että se on sinun kohtalosi,
eikä kohtaloa voi vastustaa.
Pikku hiljaa katoaa, kuin jälkiä jättämättä.
Jäänyt omaan maailmaansa, siellä ei satu.
Kipua peläten pakenee, juosten eteenpäin uskaltamatta pysähtyä,
muut jäävät jälkeen, eikä ole aikaa odottaa näitä.
Yksinäisyys on myrkkyä, joka pakotetaan alas kurkusta.
Kun siihen tottuu, on jo liian myöhäistä päästä pois.


Sanana niin pieni, mutta tunteena niin suuri.

Kaveri muistutti XD

En ees muistanu enään, että mulla on oma blogin täällä XD Ja viimeks, kun mä kirjotin en ollu vielä ehtiny kirjautuu tonne faceen... :3 Mut nopeesti tapahtumat siltä ajalta, kun viimeks kirjottelin tänne...
Hei helvetti, luin äsken sen mitä mä viimeks kirjottelin ja pakko myöntää, että oikeesti alko tulee jo kyyneleet silmiin sitä lukiessa...

No, mut takasin aiheeseen, menin perheeni ja Idan kanssa matkustamaan ympäri Suomea. Ja, ja, ja... Sit mä säädin. Istuin koneel dataamas. Liityis Transformiceen, joka on tosi hyvä paikka. Pitää hakee juusto ja koloutua :D Sain siellä just Hard Moden ja mun hiirun nimi on Vieru :3

Ja sit sain ystäväkseni mun ihastuksen X3 ...mutta järkevänä tietenkin, menin haukkumaan sen ihan lyttyyn suutuspäissäni D: Ja nyt mua ihan sairaasti ottaa päähän ja kaikkee... Ja sit se anto mulle anteeks (onneks!) ja nyt musta tuntuu tosi väärältä jo se että juttelen sille, kun en mä olis ansainnu saada anteeks :( Siinä tuli oikea koodivirhe... Ja nyt ärsyttää, kun en oikein keksi mitään aiheita mistä jutella, ja tuntuu ihan siltä, kun se olis mulle yhä vihanen, kun enään se ei ees yritä pitää meijän keskustelua yllä jne. ;( Sit se on muuttamas kauas pois täältä, eikä mulla oo oikein ystävii enää sen jälkee.. Ja sit mä kävin juttelemas tuolla perheneuvolas, kun oon jo kyllästyny suuttumaan näin helposti kaikesta, kun mä kannan yhä harteillani sitä huolta, entäs jos se ei haluukkaan puhuu mulle, mutta se anto mulle anteeks vaan periaatteen vuoksi?? D; Viime lauantaina 8.10.-11 näin kolme tähdenlentoa ja kaikki mun toiveet liitty vaan siihen... Ja yksikin toive jäi toivomatta :s

Alotin sulkkiksen, lenttiksen rinnalle ja sain just lapun, että pääsisin kilparyhmään :3 Oon saanu sulkkiksest uusii kavereita, ja lempinimen, joka on... *rumpujen pärinää* Pöpi XD Elina, sai Alienin ja Jenni sai Jepun X) Iiris ei suostunu ottaa mitään lempinimee X( Oikeestaan mä tunnen eläväni vasta harkoissa, kuin koulussa en olisi olemassakaan, mutta taas harkoissa oon.. Se on tosi jännä tunne..

Kun nythän on ajankohtaisena se Kreikka-tukipaketti juttu, eikö vain?? Oon sitä mieltä, että meijän ei pitäis lähettää sinne tukipaketteja, vaan Tukiaisia. Ne vois ostaa niistä kalleimmista kaupoista kaikkee kallista ja sit ne tukis Kreikkaa niiden omilla rahoilla XD No, mut eduskunta ei osaa asioitaan, kun siellä on tyyppejä jotka on tyyliin joitain kolmekymppisiä ja sitten erottuaan ne saa koko loppu elämänsä ihan törkeet eläkkeet. Ja ketkä ne maksaa? No tietenkin me, tavalliset kansalaiset! Ne elää herroiks siellä eduskunnassa, kun me täällä raadetaan elantomme eteen, kun ne on kuin siat siellä ja nuolee muiden perseitä saadakseen vaan enemmän rahaa ja valtaa -.- Ja kehtaa vielä väittää, että tekee niitä juttuja vain kansalaisten hyväks, mut jos ne oikeesti niin tekis, ne ottais loparit ja kaikki menis tärkeet päätykset tehtäis kansanäänestyksellä. Tää aää nyt riittää tältä erää, koska mä oon kohta niin äreenä, ettei kellään tuu olee enään tän päivän aikana hauskaa...

Suunnittelin jo yöllä, että kirjoittaisin :))

Eli siis otsikko kertoo jo aika paljon :DD En meinannu saada ollenkaan unenpäästä kiinni. Tässä nyt tällä hetkellä laulelen ja kuuntelen musiikkia :D Mua vaan yöllä alkoi epäilyttää, että olisko sittenkin pitänyt mennä yhelle leirille, kun en oo varma olisko sinne tullu se jätkä, enkä oo varma että asunko enään ensi vuonna täällä. Yöllä ehdin jo ajattelemaan menneisyyttä ja suunnitella tulevaa, tai no enemmänkin haaveilla siitä. Kylmät väreet kyllä hiipi mun selkäpiitä niitä ajatellessa. En oikein enään muista ajatuksiani, vain sen että vannoin kirjoittavani osan niistä tänne.

Tulevasta sen verran haaveilin, siitä kun mulla on face, mut sitten se tosin perustu ensi lukuvuoteen, mahdollisesti entisessä luokassani... Sitten melkein itkin sitä, kun mietin minkälaista olisi olla kuuluisa. Ajattelin jotakin tällei...
''Minkälaistahan olisi olla joku toinen kuin haamu? Olisiko se onnellisempaa elämää, mutta onhan haamuna olossa omat hyvätkin puolensa, mutta niitä on vähän. Haamuna kukaan ei huomaa, ei näe sinua. Olet pelkkää ilmaa. Kukaan ei tosin huomaa virheitäsi, mutta ei voi edes odottaa, että joku voisi edes harkita sinulle soittamista. Koko elämä tulee olemaan yksin oloa. Taas jos näytät yhtäkään heikkouden merkkiä sinua tullaan kiusaamaan, eli alat saamaan negatiivistä huomiota. Niin kävi luokkalaiselleni pojalle, joka yritti päästä sen rengin sisälle, ja taisi loppujen lopuksi päästäkkin. Minä taas pysyn kaukana tuosta ringistä, se vain satuttaa enkä kestä enään melkein yhtään henkistä kipua. Seitsemän vuotta teki tehtävänsä. Olen ottanut selvää erillaisista masennuksista ja päädyin siihen tulokseen, että olen lievästi masentunut. Minulla ei riitä pokkaa edes alkaa viiltelemään, sillä se tuottaisi myös kipua. Minulla ei ole edes pokkaa harkita tosissani itsaria, välillä on semmoinen tunne, etten enään haluaisi elää, mutta ei minusta varmaan koskaan olisi tekemään itsemurhaa, saati sitten satuttamaan toista fyysisesti, vain henkisesti. Niin kuin minuakin on seitsemän vuoden aikana monesti niin satutettu. Se ei unohdu ajankaan kanssa, se tulee painajaisiini. Jos joku näkisi minut koulussa, hän näkisi pelkän kuoren, roolin mikä on alkanut elämään omaa elämäänsä. En tiedä mitä minusta puhutaan, vai puhutaanko ollenkaan. Yritän varmaan roolini avulla tulla jotenkin kuuluisaksi. Tunnen itseni kaveriporukkani pääksi, sillä sanani on varmaan laki. En tiedä. Minulla ei ole halua keskittyä kouluun, sillä minulle se on yksi ja sama. Numeroni ovat laskeneet näiden vuosien aikana, kun olen ollut koulussa. Mikään ei onnista opiskelemaan. Varsinkin kun ärsyttää, että englanti on niin helvetin vaikeaa! Kukaan ei näe minua, kukaan ei tunne. En edes minä. En tiedä kuka olen.'' En varmaan nukahtanut ennen kolmea aamuyöllä...

''Kun kaikissa tarinoissa, elokuvissa, sarjoissa puhutaan kohtalosta, aina se kohtalo on tehdä jotain suurta, olla suurta. Onko sitten kellään tavallisella ihmisellä ollenkaan kohtaloa? Vai onko se niin tylsä ettei siitä voida mainita, koska se ei ole hienoa, ja koska ihmiset ovat tavallisia??? En tiedä miksi haluan uskoa yliluonnolliseen, mutta minun mielestäni on tylsää ajatella maailmaa, missä ei ole mitään yli luonnollista. Se vaikuttaa niin tylsältä, jos ei ole mitään. Olen varmaan lukenut liikaa fantasiaa, mutta en halua olla tavallinen, haluan olla erottuva yksilö. Eli toisin sanoen haluan olla kuuluisa, ainakin jotenkin tunnettu. En halua elää koko elämääni haamuna. Sen takia varmaan teen kavereitteni kanssa elokuvaa, jossa haluan näytellä, sen takia haluan varmaan että se menisi edes YouTubeen, koska haluan ihmisten arvostelevan minua, haluan tietää virheeni ja voimakkuuteni. Varmaan eniten haluan positiivista palautetta.'' Ajattelin eilen ennenkuin nukahdin. Tässä tais tulla melkein mun koko elämän tarina, eipä juuri mitään valonpilkahdusta. Voin myöntää, että olen kateellinen kun näen porukassa olevien minun ikäisten nauravan toisiensa vitseilleen, sillä en ole koskaan ollut kovin suuressa porukassa. En ole kaunis, että pääsisin semmoisiin piireihin, enkä poika, jonka tarvitsisi olla vain tarpeeksi kova päästäkseen siihen porukkaan. Mutta tätä tämä elämä on. Sen voin myöntää. Voisin tehdä mitä vain, jos voisin olla edes yhden päivän kuuluisa ja suosittu. En tiedä mitä enään kirjoittaa.