Juup, koulus oli aika ikävää eilen... Uskonnon tunnilla, nimenhuudos koko luokka huus mun kohalla, etten olis ollu koulus, vaik' olin :S Eli on se tosi gliffaa tietää, että on muiden silmissä pelkkä eloton aave, sit kun kaiken kukkuraks lähes kaikki meijän luokkalaiset oli tullu käytävällä kyselee multa ennen ussan tunnin alkuu, et mihin uskon, et oonko pirun palvoja, jne... Sit kun vastasin vaan, että uskon asioihin jotka ovat tosia, niin Antti alko vaan kyselee tyyliin multa uskonko asioihin joita voi koskettaa, vaikka olin just sanonut niin...
''Veera uskoo patrikikkeliin!'' se vaan huus siel käytäväl, ja kaikki mun luokkalaiset repes. Jos olisin vaan voinut olisin lähtenyt pois koulust, ja muuttaisin jos saisin siihen mahiksen. Tulin joka tapaukses parkuen kotiin :< Ja sit mulla oli koko eilisen päivän pinna kireellä, varsinkin kun mun piti kattoo yhtä leffaa mummun ja vaarin kaa... Nii ne vaan sano vilpittömästi, että meillä on koko päivä aikaa, ja mä tyyliin huusin niille; ''No ei vaan mulla oo, kun mulla on ne hemmetin lenttistreenit, koittakaan nyt muistaa!''. Olin epäkohtelis, mutta toi kiusaaminen sattuu nykyään ihan sikana, kun tunnen muutenkin itteni yksinäiseks, sekä heikoks. Ja muutenkin ihmiset romutti mun itseluottamuksen jo tarhassa ;(
Myöhemmin, noin kuuden aikoihin lähin isäni kanssa lenttistreeneihin. Mä olin just ennen koneella ja mun piti kattoo kuinka moni osallistuu treeneihin, mutta en sit ehtinyt, kun piti jo nostaa kytkintä. No sit me mentiin sinne, ja ehdittiin sinne minuutti aikataululla, mutta siel ei ollu ketään. No me sit me ootettiin seittemään ennenkuin lähdettiin takas kotiin. Ja sitten kotona mä kävin kattomassa sen meijän kotisivun, kun ihmetytti mis kaikki on. Nii sit siellä vaan luki, että; ''Treenit on peruttu, kun on melko vähän osallistujia''. Ja mä olin ainoa, joka osallistu siihen XD
Eilisest tähän päivään, heräsin kymmenen aikoihin, joka on harvinaista. Kirjottelen nyt tätä blogia, tästä on tullu vähänkuin mun päivis, mutten kyllä kerro tänne ihan samoja asioita, kuin päiväkirjaani... Paitsi, että mä jaksan kirjoittaa tähän enemmän kuin käsin päiväkirjaani, mutta voin yhä sanoa, että mä en kyllä mee enään kouluun ihan vapaaehtoisesti, vaan se on pakkopullaa. Tekis mieli nytkin itkeä, mutta en voi, sillä mun olis mentävä ulos, eikä sielläkään olis paikkaa jossa saisin olla rauhassa... Tekis mieli soittaa taas mun yhdelle hyvälle ystävälle, mutten saisi edes häntä kiinni, sillä hän on varmasti jo isällään. Kuuntelen nytkin yhtä kappaletta, joka on liian suloinen ollakseen koskaan totta, mutta sen alku kuullostaa aina pelottavan tutulta. Ja olin aivan varma, että se olis ollu 'Kolmesta muskettikoirasta', muttei ollu, vaikka olin 98% varma O.o Tai sit oon vaan kuullu sen alun joskus YouTubes, kun kuuntelen sieltä suurimmaks osaks musiikkia, tai kännykästä, kun mullakin on siellä ihan kivasti musiikkia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti